Kutsukaa Beetlejuice, kun tahdotte varmasti pätevän freelancer bio-manaajan! Itse hoin nimeä Beetlejuice koko illan tämän katsottuani, mutta ikävä kyllä raitapuvussa pomppivaa madonsyömää Michael Keatonia ei ilmestynyt luokseni. Sääli tosiaan.
Beetlejuice on Tim Burtonin nyt jo klassikoksikin kutsuttu elokuva tosiaan vuodelta -88, ja ainakin minulla oli lievät siihen kohdistuvat epäilykset. Miten kukaan voisi mitenkään (edes Tim Burton!) saada toimimaan kauhukomediaa, siis kau-hu-ko-me-di-aa, idiooteilla kummituksilla ja muutenkin seinähullulla tarinalla, ja kun ottaa vielä huomioon 1988 vuoden erikoistehosteet niin huh huh... Juuri nuo erikoistehosteet, etenkin ne. Erään tietyn lohikäärmeen jättämät traumat ovat yhä tuoreessa muistissa, ja se elokuva oli sentään tehty 2000-luvulla, hyvänen aika!
Beetlejuicen idea lyhykäisyydessään: Idyllinen pariskunta elää idyllisessä talossa, idyllinen elämä kukoistaa ja lomakin on juuri alkanut. Erään sillalta ulos ajoon päättyneen kauppareissun jälkeen he huomaavatkin yhtäkkiä, etteivät taidakaan enää olla elossa. Hups. Heidän taloonsakin muuttaa hienostunut New Yorkista tullut perhe, eikä heidän häätämisensä käykään tuosta vain, kummittelu kun ei olekaan niin helppoa, kuin olisi uskonut. Viimeisenä oljenkortenaan pariskunta päättää turvautua Beetlejuicen apuun.
Eikö kuulostakin idiootilta? Todellakin, sitä se on! Toteutus on mitä mahtavin, ylilyönneillä suorastaan mässäillään ja erikoistehosteetkin tietävät paikkansa suht mallikkaasti. Tim Burtonilta näköjään mikä vain on mahdollista, nyt elän vahvasti siinä uskossa. Kuolemastahan repii vaikka minkälaista huumoria.
Michael Keaton on aivan uskomaton roolissaan Beetlejuicena, kajahtaneena kummituksena hän näyttää olevan vielä enemmän kotonaan kuin Pokerface-Batmanina. Jos ette muuten vielä vakuuttuneet, kannattaa elokuva katsoa jo pelkästään tämän roolisuorituksen takia!
Beetlejuice on todellakin... hulvaton! (Ikinä tuollaista sanakaan käytä, nyt se sopii täydellisesti!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti