Public Enemies (2009)

Kova poika John Dillinger (Johnny Depp).

Kuulin parilta ystävältäni, että Public Enemies oli aika huono, mutta pakkohan se oli silti käydä katsomassa. Elokuvateatteriin olikin eksynyt torstai-iltapäivällä oikein suuryleisö, minun ja kaverini lisäksi kaksi muuta. Istuttiin siis parhailla mahdollisilla paikoilla, ylärivissä keskellä. Jee.

Public Enemies vaikuttaa lupaavammalta, kuin se oikeasti on: Johnny Depp (jonka hahmoa muuten kutsuttiin Johnnyksi, joka esitteli itsensä kerran feikkinimellä Jack, hah), Christian Bale (The Prestigen ansiosta arvostukseni nousi rankasti), pankkirosvo-teema. Kahden ja puolen tunnin pituus ehtii kuitenkin uuvuttaa niin rankasti, että loppufiilikset elokuvasta olivat aika valjut.

Public Enemies kertoo kammotun pankkirosvon John Dillingerin elämän, mutta varsin epäjohdonmukaisesti. Juoni tuntuu koostuvan irrallisista sirpaleista eikä etenevästä elämästä. Alkupuoli matelee, keskikohdassa on nukuttavan pitkä toimintakohtaus ja loppupuoli matelee. Henkilöhahmot jäävät hyvin pinnalliseksi, juuri kenestäkään ei saa otetta. Johnny Deppin olemus kannattelee elokuvaa hetken, mutta paljoa sekään ei silti pelasta. Tylsyyteen sorrutaan varsin monessa kohtaa. Traileri on huomattavasti kiinnostavampi kuin itse elokuva.

Elokuvasta löytyy muutama hauska kohtaus ja aivan loppuminuutit ovat onnistuneet, mutta muuten varsin keskinkertainen elokuva. En välttämättä katsoisi uudestaan.

Johnny Deppiltä ja Christian Balelta olisi oikeasti odottanut enemmän. Johnny Depp muistuttaa liikaa Jack Sparrow'ta sekä vitseiltään että liikkeiltään ollakseen uskottava John Dillinger, ja Christian Bale voisi ihan yhtä hyvin olla kuka tahansa muu keskiverto-miesnäyttelijä.

Kaiken kaikkiaan elokuvan rakenne vaikuttaa siltä, että se olisi tehty kiireessä ja jäänyt hieman kesken. Hiontaa olisi mielestäni tarvittu vielä, mutta ehkä toiminta-ihmiset sitten tykkäävät tästä.