Jo heti näin aluksi, olen erittäin pettynyt. Tai sitten vain yksinkertaisesti en voi ajatella vampyyrejä minkään muunlaisina kuin Anne Ricen kirjoissa ja Veren vangit -elokuvassa, ja siinä se. Dracula ainakin jäi niin paljon kuvittelemani tason alle, että huh huh.
Dracula olisi saattanut olla hyväkin elokuva synkkine maisemineen ja tunnelmineen, Gary Oldmaneineen, hienoine puvustuksineen unohtamatta tietenkään vampyyrejä tai kuolematonta rakkautta. Tunnelmallisia ja erinomaisiakin kohtauksia löytyy muutama, mutta siihen se sitten jääkin. Jo pelkästään Draculan oudot muodonmuutokset sudennäköiseksi lepakoksi jne. (vampyyrit ovat elegantteja, eivät mitään eläimiä!!) kuitenkin latistavat paikoitellen ihan hyvätkin yritykset luoda tunnelmaa. Vertakin oli muutamassa kohtaa lisäilty hieman liikaa - vampyyreihin liittyy veri, totta kai, mutta ei sen mielestäni kuulu tihkua seinistä tai loiskua lattioille putouksina...? Dramatiikkaako? Ei, vaan mauttomuutta.
Juonta en edes osaa selittää (enkä kirjaa tietenkään ole jaksanut lukea), paikoitellen sekin jäi vähän epäselväksi. Luin äsken jonkun arvostelun, jossa heti ensimmäisenä mainostettiin, että "vain rakkaus voi hänet vapauttaa" tai jotain, mutta vaikka tämän tietäisi etukäteenkin, ei se kuitenkaan aivan helposti elokuvasta aukea.
Draculan ansioiksi voin kuitenkin vilpittömästi ylistää puvustuksen ja lavastuksen. Etenkin lavastuksen. Ah: kauniita hautausmaita, Draculan linna, kaunis kartano, pensaslabyrintti - ja totta kai, koko ajan yö! Pimeässä ja hämärässä melkein kaikki näyttää kauniimmalta. Puvuista varsinkin Winona Ryderin puvut olivat upeita.
Näyttelijät toimivat oikein hyvin. Gary Oldman näyttää lähes vampyyrilta (niin, lähes, mutta se nyt on jo positiivista ottaen huomioon, etten pidä Draculaa juuri minkäänlaisena vampyyrina) Draculan nuoremmassa versiossa, vanhempi versio, puhumattakaan hirviöversioista, on naurettava. Winona Ryder näyttelee Minaa moitteettomasti, vaikkakin itse hahmo on välillä ärsyttävän aivoton. Van Helsing on aika turha hahmo, mutta Anthony Hopkins onnistuu roolissaan, tosin jäämättä nyt erikoisesti mieleen.
Draculan genreä en todellakaan osaa määrittää. Kauhuksi en itse sitä sanoisi, sillä vampyyrit ja veri eivät pelota, mutta en kyllä välttämättä miksikään muuksikaan. Äh, ärsyttää. Odotin todellakin paljon enemmän. Ehkä pitää katsoa joskus uudestaan kun tietää, että mitään super-mahtavaa elämystä on turha odottaa, mutta enpä tiedä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti