Oikeastaan katsoin, jo viikko sitten. Olen ollut säälittävä enkä saanut mitään aikaiseksi, en minkäänlaisia elokuvaturinoita kirjoitettua pitkään aikaan. Monta leffaa olen ehtinyt jo katsoa, tosin tämän viikon aikana en vielä yhtään (koulu tappaa), mutta paikataan laiskuutta ja kirjoitetaan sitten jälkikäteen. Parhaat tekstit kirjoitetaan tietysti heti katsomisen jälkeen, mutta mutta...
No, odotuksia Sleepy Hollow'ta kohtaan minulla oli enemmän kuin tarpeeksi, muun muassa juuri yllä mainittujen seikkojen vuoksi. (Tämäkin on yksi sellaisista, jotka olen halunnut nähdä ties kuinka kauan.) Tällä kertaa en todellakaan pettynyt!
Ensiksi vähän juonentynkää. Sleepy Hollow on perinteinen kauhutarina, joka kertoo päättömän ratsumiehen riivaamasta pikkukylästä. Heppasetä murhaa ihmisiä ja päitä lentelee, ja siksi tapausta kutsutaan tutkimaan poliisipäällikkö Ichabod Crane (hahahaha mikä nimi!) (Johnny Depp). Kyläläiset uskovat koko jutun olevan täysin yliluonnollisten voimien hallussa, mutta Ichabod pyrkii sitkeästi löytämään edes jonkinlaista logiikkaa tapahtumien taustalle.
Ensinnäkin, Tim Burtonin tunnelmanluontikyky ei tälläkään kertaa pettänyt. Itse asiassa, juuri tuolta tunnelmaltaan ja hengeltään ehkä Tim Burtonin paras näkemäni elokuva, koska yksinkertaisesti kaikki oli juuri sellaista kuin halusinkin. Pikkukylä, aavemaisuus, kunnon perinteinen kauhu"hahmo" eikä mitään ihmisiin tunkeutuvia demoneja (ne pelottavat jo liikaa, hui hui), yö, tumma maisema... Ah. Minun estetiikkaani viehätti ja kovasti. Voisin katsoa uudestaan pelkästään visuaalisista syistä.
Tarinanahan juuri nimenomaan Päätön Ratsumies on - no, hieman naivi - mutta näihin puitteihin se todellakin sopii. Pari vähäsen ylivedettyä kohtausta on eksynyt mukaan soppaan, esimerkiksi verta valuva puu ja noitaeukko luolassaan, sekä tietysti Deppin ja Christina Riccin hahmojen välinen teennäinen rakkaustarina. Inhoan tuollaisia, väkisin mukaan tungettuja, pakkosaadajotaindramatiikkaa -parituksia. Hyh. Olisi ollut paljon parempi jättää se pois, ja vain ystävystyttää Deppin ja Riccin hahmot, kun kerta heidän välissään ei todellakaan mitään kipinöitä sinkoillut.
Yhdestä asiasta ihastuin täysin: nimittäin juuri Johnny Deppistä! Ainahan Depp on mielestäni ollut loistava näyttelijä, mutta kerrankin näin häneltä sellaisen roolin, jossa ei ollut pientäkään merkkiä Jack Sparrowsta. Tuntuu nimittäin, että kaikki Pirates-leffojen jälkeen tehdyt Depp-leffat sisältävät varmaan Deppiltä vahingossa ja luonnostaan tulevia Jack Sparrow -äänenpainoja, -eleitä, -vitsejä (no se nyt ei ole Deppin vika mitä käsikirjoituksessa on), -ilmeitä... Luulin sen vain olevan Johnny Deppin tyyli näytellä, mutta näköjään oikeasti olikin aika ennen Jack Sparrowta. (Olen toki nähnyt muitakin Deppin ennen Pirateksia tehtyjä leffoja, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt asiaan tällä tavalla huomiota.) Aivan loistava rooli siis, sopii Johnny Deppille täydellisesti!
Hieno elokuva, visuaalisesti kaunis ja hyvin toteutettu. Kannattaa katsoa, itsekin taidan vilkaista vielä uudemman kerran.
Vaikka muuten Christina Ricci ei oikein vakuuttanutkaan, hänen pukunsa ihan elokuvan lopussa on MAHTAVA! Ehkä haluaisinkin Vanhojen tanssi -pukuni raidallisena...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti