"Are you watching closely?"Tällä kysymyksellä alkaa Christopher Nolanin upea The Prestige - elokuva, josta en aiemmin ollut edes kuullut mitään. Tiesin Nolanilta vain Batmanit, mutta lukiessani vanhasta Episodista Nolanin haastattelua, bongasin The Prestigen. Juoni kuulosti erittäin kiinnostavalta, samoin pääosien esittäjät. Ja kun elokuva vielä rinnastettiin Silmänkääntäjään, yhteen lempielokuvistani, en voinut olla marssimatta Anttilaan ja ostamatta sitä omakseni.
Enkä pettynyt.
The Prestigen keskiössä ovat Alfred Borden (Christian Bale) ja Robert Angier (Hugh Jackman), kaksi lupaavaa nuorta taikuria. Kohtalokkaan tapahtuman seurauksena heidän ystävyytensä muuttuu peliksi, jossa elämä on pian panoksista pienin. Tavoitteena on luoda jotain unohtumatonta ja ainutlaatuista, eikä lopulta ole enää väliä, mitä sen saavuttamiseksi tarvitsee tehdä. Kumpikin varjelee salaisuuksia, joiden tähden ollaan valmiita kuolemaan ja tappamaan.
Petos ja paljastukset seuraavat toinen toisiaan. Aina, kun luulee saaneensa otteen punaisesta langasta, koko asetelma muuttuukin täysin - elokuva on silkkaa neroutta, ei voi muuta sanoa. Täydellinen käsikirjoitus ja huimaava tunnelma varmistavat sen, ettei loppuratkaisun tultua ilmi voi pudota jaloilleen. Kuinka huijatuksi sitä voikaan itsensä tuntea!
Ohjaus on lähes hypnoottinen. Ensimmäisellä kerralla The Prestige antaa todellakin katsojan sivuuttaa ne asiat, mitkä toisella kerralla katsottuna enteilevät selkeästi loppuratkaisusta. (Oli pakko katsoa saman tien toisenkin kerran, halusin rikastuttaa itseäni lisää.)
Christian Bale ja Hugh Jackman näyttelevät kumpikin vaativan roolin, joten täydet suosionosoitukset heille. Sivuosanesittäjiinkin on panostettu, sillä elokuvassa nähdään mm. Batmaneistäkin tuttu Michael Caine, lumoavan kaunis Scarlett Johansson (aivan ihanissa asuissa) ja David Bowie. Kaikki hoitavat hommansa kunnialla, sillä tällaisessa elokuvassa eleet ja ilmeet merkitsevät kaikkea, sillä näin jälkiviisaana (eli siis toisen kerran nähneenä) voisin sanoa, että jo nekin paljastavat hyvin paljon, kun osaa katsoa. Tarkasti.
Vaikka kuinka yritän miettiä, en keksi mitään, missä The Prestige olisi epäonnistunut, tai edes ollut onnistumatta täydellisesti. Tarina, viisi tähteä. Käsikirjoitus, viisi tähteä. Näyttelijät, viisi tähteä. Ohjaus, viisi tähteä. Ulkoasu (lavastus, puvustus), viisi tähteä. Pidin myös tyylistä, jolla tarinaa kuljetettiin, sillä käytännössä päällekkäin nähtiin tapahtumia ainakin neljästä eri vaiheesta. Tämä ei ihme kyllä sekoittanut lainkaan, toi vain oman rikkautensa elokuvalle. Joku muu ohjaaja olisi voinut menettää hallinnan jo viimeistään puolessa välissä, mutta Nolan pitää langat käsissään aivan viimeiseen kuvaan asti.
Ainoa, mikä jäi harmittamaan, on se, etten kirjoittanut tätä tekstiä jo ennen toista katsomiskertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen olin aivan lumoutunut The Prestigen hienoudesta, ja olisin varmaan osannut kirjoittaa siitä kolmen postauksen verran tekstiä ja analysoida kunnolla. Joten vinkiksi: KATSOKAA, ehdottomasti, mutta älkää katsoko heti perään toiseen kertaan! Tosin, selvää on, että The Prestige kuitenkin kannattaa katsoa toiseen kertaan - sen vaativuus alkaa paljastua vähitellen.
Täydellinen elokuva.
"Now you're looking for the secret. But you won’t find it because of course, you're not really looking. You don't really want to work it out. You want to be fooled."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti