Tieto (2009)

Tieto tuli sitten nähtyä - ja oli ehkä oudoin elokuvakokemus vähään aikaan! Tai siis, Finnkinon sivuilla genreksi oli merkattu toiminta/jännitys, ja odotin joko kunnon toimintaa, jossa autot räjähtelevät ja katastrofit seuraavat toisiaan, tai sitten vähän sellaista National Treasure -tyylistä kilpajuoksua kellon kanssa. Elokuvan nähtyäni (ja koettuani!) voisin itse luokitella genreksi jännitys/kauhu.

Elokuvan juoni (tai traileri!) ei kuitenkaan kuullostanut kuin aika perusmysteerin ratkomiselta. Ala-asteelaiset ovat vuonna 1959 sitten piirtäneet kuvitelmiaan maailmasta 50 vuoden kuluttua, ja nyt vuonna 2009 aikakapselissa säilötyt kuvat kaivetaan ylös. Yliopistoprofessorin (Nicholas Cage) poika saa käsiinsä numeroita täynnä olevan paperin ja isukkikin innostuu selvittämään sen mysteeriä. Totuus on kuitenkin odotettua kauheampi - numeroihin on ennustettu kaikki 50 vuoden aikana tapahtuneet katastrofit, ja kolme on vielä tapahtumatta. Viimeinenhän on totta kai maailmanloppu, ja sekin on ennustettu tapahtuvaksi muutaman päivän sisään. Mikäs sen mukavampaa.

Äkkiä elokuva kuitenkin pomppaa täysin yliluonnollisiin sfääreihin ja alkaakin käsitellä elämää, kuolemaa ja niiden jälkeistä elämää jopa uskonnolliselta kannalta. Loppuratkaisu yllätti, vaikka sen tavallaan tiesikin koko elokuvan ajan. Eivät elokuvat silti yleensä lopu niin, kuin miltä näyttäisi. Epilogimaista aivan viimeistä kohtausta on silti pakko dissata: totta kai sen oli tarkoista laukaista jännitys (omalta kohdaltani se tapahtui tosin jo aivan toisessa kohdassa) ja jättää "helpottunut" olo, mutta se oli silti hyvin korni ja naiivi, ja elokuva olisi loppunut paljon paremmin ilman sitä. Sama asia, jota siitä haettiin, tuli jo tarpeeksi selväksi aiemmassa kohtauksessa (joka minun mielestäni oli upea).

Ehkä juuri se, että elokuvalta odottaa täysin erilaista kuin se on, on saanut kriitikot haukkumaan sen lyttyyn. Toki elokuvassa esiintyy paljon kliseitä ja täytyyhän Nicholas Cagen leikkiä sankariakin, mutta minä ainakin pidin Tiedosta paljon ja haluan nähdä sen heti uudestaan, kunhan se vain tulee dvd:lle.

Nicholas Cageakin on haukuttu lukemissani arvosteluissa, mutta olen siitäkin toista mieltä. Cage on kuin onkin hyvä näyttelijä, ja oli mielestäni tässä paljon parempi kuin esimerkiksi juuri siinä National Treasuressa.

Olen siis sitä tyyppiä ihmisiä, joka eläytyy tarpeeksi pelätäkseen kauhuleffoja - ja myös tavallaan nauttii siitä (kunhan saa yöllä nukuttua ilman tuskanhikeä ja painajaisia :P). Monissa kohdissa elokuvan tunnelma oli ahdistava, ja kun sitä katsoo valkokankaalta, pimeässä salissa ja musiikit täysillä, pakkohan sitä on pelätä. Toki samanlaisia kohtauksia on kaikissa kauhuleffoissa tusinoittain, mutta mitä väliä. Ainakin minut onnistuu silti säikyttämään. En silti vieläkään käsitä, minkä takia elokuvissa henkilöt, kuullessaan pelottavia kuiskauksia tai ääniä, lähtevät tieten tahtoen seuraamaan ja katsomaan, mitä siellä on. Yksin.

En olisi mennyt katsomaan Tietoa, jos olisin tiennyt kaikista sen kauhuelementeistä, koska kauhuleffoja on oikeasti kivempi katsoa kotona, kun valot saa päälle ja elokuvan pikakelaukselle heti, kun haluaa. ;D Onneksi en tiennyt ja menin, koska kokonaisuudessaan Tieto oli ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.