sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Brokeback Mountain (2005)

Olin ajatellut, etten kirjoita tähän blogiin sellaisista elokuvista, jotka olen nähnyt jo aiemminkin, koska vaikka toinen katsomiskerta syventää kuvaa elokuvasta, on se ensivaikutelma jo jäänyt unholaan. Ehkä kirjoitan sittenkin, sillä Brokeback Mountain ehdottomasti ansaitsee sen.

Mietin, jaksanko katsoa Brokeback Mountainia uudestaan, koska näin sen ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella, ja kaikki on vielä hyvin muistissa. No, ajattelin kuitenkin aloittaa - ja siinä sitten kökötin sohvannurkassa, kyyneleitä pyyhkien, koko elokuvan ajan. (Ja nyt alkaa taas itkettää, kun tätä kirjoittaa...)

Ensimmäisellä katsomiskerralla elokuva ei koskettanut hetkeä kauemmin, mutta tällä kertaa sen koko vangitseva kauneus sai minut elämään mukaansa. Brokeback Mountainia katsoessa ei tuntunut, että olisi katsonut elokuvaa. Sitä ei voi ajatella sellaisena. Se on unelma, joka ei koskaan toteutunut.

Elokuvan alun tunnelma on melko arkipäiväinen: kaksi cowboyta, Jack ja Ennis, lähtevät Brokeback-vuorille kesäksi vahtimaan lampaita. Pitää varoa kojootteja, syödä papuja ja dissata työnantajaa. Pikkuhiljaa alkaa itsekin tuntea muutoksen kahden miehen välillä: toverillisuus muuttuu vahvaksi jännitteeksi, jonka on lopulta purkauduttava. Ystävyys muuttuu syvemmäksi rakkaudeksi, kuin mitä kumpikaan olisi koskaan odottanut keneltäkään.

Kesä Brokeback Mountainilla on niin ihana jakso elokuvassa, ettei se tunnu edes todelliselta. Vaikka rakastavaiset ovatkin yhdessä, kumpikin tietä, ettei tilanne ole pysyvä - rakkaus on karua, saavuttamatonta ja epätoivoista. Poissa, kun syksy tulee.

Ennis ja Jack joutuvat kumpikin elämään kulissielämää kaukana toisistaan. Ikävä kuitenkin seuraa aina mukana, eikä harvoja yhteisiä hetkiäkään voi elää täysillä, kun ne kuitenkin loppuvat liian pian. Jack elättelee unelmia yhteisestä elämästä (kuten minäkin, vaikka tiesin loppuratkaisun!), mutta Ennis näkee sen mahdottomana. Välit kiristyvät, mutta rakkaudesta ei silti pääse eroon.

Elokuvan loppu tulee liian äkkiä ja liian... lopullisena. Melkein liian raastavana.

Toista yhtä kaunista ja todellista rakkaustarinaa ei voi olla olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti