Vielä on muistissa Disneyn rakastettava versio Robin Hoodista, joka pienempänä tuli katsottua monta kertaa. Ja, pakko myöntää, ei Kevin Costner kuitenkaan päihitä pientä kettua sukkahousuissaan.
Eilen siis katsoin Robin Hood - varkaiden ruhtinaan kun se tuli telkkarista. Aloitin ihan positiivisella mielellä ja elokuva alkoikin melko lupaavasti, mutta latistui loppua kohden ja lopulta kuoli kokonaan. Harmi sinänsä, nimittäin Robin Hoodista olisi saanut mielestäni oikein onnistuneenkin elokuvan.
Mikä tässä sitten mätti? Ensinnäkin: liika pitkitys ja turhat kohtaukset. Liikaa henkilöitä, joista kuitenkin kaikki yhtä lukuunottamatta jäävät pintaraapaisuiksi. Masentavat, väkisinväännetyt taistelukohtaukset. Toisin sanottuna, Robin Hood - varkaiden ruhtinas saattoi viehättää 90-luvulla, mutta nykypäivään sen siivet eivät enää kanna.
Mikä sitten olisi voinut olla toisin? Itse olisin halunnut, että Sherwoodin metsän lainsuojattomiin olisi perehdytty paremmin. Sen sijaan koko Robin Hoodin ja Marianin naurettava romanssi olisi voitu jättää pois, kun sekin täytyi jättää näin pinnalliseksi. Ja ne henkilöt... muutama olisi voitu ihan suoralta kädeltä siirtää delete-näppäimelle.
Jotain hyvääkin Robin Hoodissa sentään oli: Alan Rickaman! Syy, jota varten ylipäätänsäkin päätin elokuvan katsoa, ja kun odotukset kohdistuivat juuri häneen, ne eivät pettäneet. Alan Rickman oli mahtava roolissaan vallanhimossaan rypevänä sheriffinä, joka päämääräänsä tavoitellessaan rappioituu hetki hetkeltä enemmän. Sitä paitsi Rickmanin ääni ja olemus ovat kuin omiaan pahikselle! (Ja näin ulko-elokuvallisia seikkoja: Rickman 18 vuotta nuorempana on *köh* syötävän hyvännäköinen.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti