Tummien perhosten koti (2008)

Ja ääripäästä toiseen mennään... Nimittäin, jos Merlin oli yksi surkeimmista näkemistäni elokuvista, Tummien perhosten koti on varmasti yksi parhaista.

Tummien perhosten koti on Dome Karukosken ohjaama draama Saaressa sijaitsevasta poikakodista ja sen asukkaista. Päähenkilönä on sulkeutunut ja lapsuuden traumoista kärsivä Juhani, joka ei tunnu oikein itsekään ymmärtävän, mitä menneisyydessä onkaan tapahtunut. Hänet istuteen uutena tulokkaana kovien poikien joukkoon, sääntöjen ja kovan työn hallitsemaan elämään.

Täytyy sanoa, että Dome Karukoski nousi arvoasteikollani täysin uusiin ulottuvuuksiin - ja koko suomalainen elokuva yleensäkin. Tummien perhosten koti on (totta kai) tummasävytteinen ja paikoitellen ahdistavakin elokuva, mutta draamaa ei ole vedetty yli. Tunnelma luodaan musiikilla (upeaa, ei voi muuta sanoa!), ympäristöllä, vähäeleisillä kohtauksilla ja monimerkityksellisillä dialogeilla, ei "yllättävillä" paljastuksilla. Asiat selviävät vähitellen - takautumien (näistä edelleenkin tykkään paljon) ja menneisyydestä muistuttavien asioiden avulla. Koko tarina kasautuu kokoon kuin sattumalta, hiljalleen.

Henkilöhahmot tässä elokuvassa ovat mielenkiintoisia - salaperäisiä, mutta eivät kuitenkaan jää etäisiksi. Näin olisi erittäin helposti voinut käydä väärillä näyttelijävalinnoilla ja liian kliseisillä tulkinnoilla. Kaikki on kuitenkin osunut nappiin, yhtään huonoa näyttelijää ei mielestäni ole joukkoon eksynyt. Työ on laadukasta ja lähentelee jopa täydellistä. Niilo Syväojan näyttelemä Juhani on kaikessa hiljaisuudessaan henkilö, jota todellakin jaksaa seurata parin tunnin ajan. Muista näyttelijöistä erityisesti loistavat Tommi Korpela, joka näyttelee poikakodin ankaraa johtajaa, ja yhtä pojista näyttelevä Eero Milonoff. Erinomaista työtä.

Elokuva etenee hypnoottisen oloisesti, ja pitää katsojastaan kiinni koko ajan. Mielessäni ei käynyt hetkeäkään ajatus, että voisin vaikka lopettaa ja katsoa myöhemmin loppuun. Ei olisi onnistunut. Pituus oli juuri oikea, ja katsottuani poistetut kohtaukset täytyy sanoa, että oikeisiin asioihinkin oli keskitytty.

Tämän pitempään syväanalyysiin en taida kyetä, mutta kokonaisuudessaan Tummien perhosten koti on hyvin vaikuttava elokuva ja ehdottomasti katsomisen arvoinen!