Älkää vain katsoko tätä elokuvaa.
Mitä oikein edes kuvittelin saavani, kun lainasin Merlinin kirjastosta? Jotain eeppistä ja suurenmoista fantasiaa? Taru Sormusten Herrasta -tyyppistä seikkailua? Olisi oikeastaan pitänyt arvata jo kansikuvasta, ettei tältä elokuvalta kannata odottaa yhtään mitään - ja jättää se hyllyyn.
Katsottua Merlin kuitenkin tuli. Kestoa oli melkein kolme tuntia, ja tätä elokuvaa varten tarvitsinkin neljä eri katsomiskertaa - sekin kertoo jo varmasti siitä, kuinka puuduttava tapaus tämä elokuvaksi itseään kutsuva sirkus oli. Päähäni puski väkisinkin monta kertaa sama ajatus; voiko tuollaista tehdä tosissaan?!
Okei, viisi minuuttia katsottuani elokuva vielä vaikutti melko lupaavalta, aivan tyypilliseltä alulta fantasiaelokuvalle: miehet muinaisvaatteissa taistelevat linnassa. Sitten ruutuun ilmestyi idiootisti virnistävä partaveikko, Merlin vanhuksena - ja siinä sitä sitten mennään.
Elokuva siis kertoo nimensä mukaan Merlinistä, alkaen tämän syntymästä ja kertoen hänen kaikki vaiheensa aloittelevasta taikurista kuningas Arthurin velhoksi asti.
Takakansi kertoo, että Merlin on tehty jättibudjetilla ja erikoistehosteisiin on panostettu. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että elokuva olisi ollut paljon, paljon, paljon parempi ilman suuria tehosteita ja pienemmällä budjetilla tehtynä. Toki Merlin on taikuri, mutta jos taikatemppuja ja lohikäärmeitä ei osaa tehdä kunnolla, ne voi jättää suosiolla pois. Olisivat tehneet mieluummin suosiolla jonkun taistelu ja hovijuonittelu -elokuvan. Tämän surkeampia erikoistehosteita en totta puhuen ole koskaan nähnyt. Juuri se lohikäärme jätti niin kauheat traumat, etten vähään aikaan katso fantasiaelokuvia.
Merlinin henkilötkin ovat toinen toistaan pahempia kliseitä: kaunis, viaton ja avuton neitonen, johon kuuluu rakastua ensisilmäyksellä (Isabella Rossellini). Sisällötön, mutta vallanhimoinen, voimistaan varma naispahis (Miranda Richardson), joka päihitetään mahdollisimman kaukaa haetulla tavalla. Hänen alistuva, yritän-olla-hauska -apurinsa (Martin Short), joka loppujen lopuksi lähtee lätkimään ja muuttuu hyvikseksi (hahhah, spoilasin näinkin yllättävän käänteen teille). Vallasta syrjäytetty sisarpuoli (Helena Bonham Carter, miksi menit tähän elokuvaan?!?), joka on valmis mihin vain saadakseen sen takaisin. Itse Merlinistä (Sam Neill) tai Arthurista (Paul Curran) puhumattakaan - toisin kuin King Arthurissa, mitään uutta ei olla saatu esille kummastakaan.
Ei, ei ja ei. Mikään ei toimi - anteeksi nyt vain. Merlin saa kunnian olla yksi surkeimmista elokuvista, jonka koskaan olen nähnyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joku paras leffa varmasti ikinä <3 ;D *NOT
VastaaPoistaItse voisin melkeinpä nimetä tämän kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Et kai oikeasti voi olla tuota mieltä?
VastaaPoistaNo, ilmeisesti voit, ja niin moni, moni muukin. Näyttää siltä, että olen niitä harvoja henkilöitä, jotka tästä elokuvasta oikeasti pitävät. Minun täytynee vain hyväksyä se karu totuus.
Mutta kyllä sekä VHS- että DVD-julkaisun kannet ovat rumat ja harhaanjohtavat. Ei se budjetti nyt niin hämmästyttävä ollut, että sitä olisi kannattanut tuolla tavalla hehkuttaa. Mutta mikäs niissä erikoistehosteissa nyt niin häiritsee? Efektit ovat (kuten takakansi hehkuttaa) maineikkaan ryhmän tekemiä, ja mielestäni varsin komeita.
Sinulle ilmeisesti jonkinlaisella "tökeröydellään" traumoja aiheuttanut lohikäärme taas on kuvattu lähes täysin sellaisen lohikäärmenuken avulla. Mielestäni se on ehkä hienoin lohikäärme, jonka elokuvissa olen nähnyt, peitoten kaiken maailman Eragon-hömpät sun muut. Kohta, jossa se levittää siipensä, on ainakin hyvin vakuuttava.
Näyttelikaarti on loistava. (Ihan kuin olisin lukenut sen jostain... Olikohan se takakannesta?) Kätevää, miten alle parin minuutin roolisuorituksen tekevät John Gielgud ja James Earl Jones, joista jälkimmäisellä on vain äänirooli, vievät tilaa kannesta sekä alkuteksteistä jättäen muita mainitsemisenarvoisia nimiä pois. Pahispuoli on parempi kuin koskaan; Miranda Richardson näyttelee molemmat roolinsa poikkeuksellisen loistavasti ja Rutger Hauer hoitaa tehtävänsä julmana Vortigern-hallitsina ketään muuta paremmin. Mutta julistaisin Jason Donen Mordredin parhaaksi roolisuoritukseksi ikinä!
Ja vielä se puoli, johon kiinnitän AINA runsaasti huomiota. Historia. Elokuva yhdistelee erinomaisesti hyvin monia britannialaisia legendoja, ja tämä on ehdoton suosikkiversioni kuningas Arthurin elämästä. Kuninkaiden ja heidän armeijoidensa puvut, haarniskat ja aseistukset näyttävät todennäköisesti hyvinkin samalta, kuin 500-luvun roomalais-kelttiläisen Britannian vastaavat.
Ja mielestäni tätä parempana pitämäsi King Arthur on aika lailla täyttä Scheißea, perustella en jaksa.
Ja kaikki toimii - anteeksi nyt vain.