Goyan aaveet (2006)

Ensimmäisenä Goyan aaveet toi vahvasti mieleen jonkinlaisen sekoituksen Fridasta ja Tyttö ja helmikorvakorusta. Ajattelin jo jättää koko elokuvan kesken, sillä kun on nuo kaksi erinomaista elokuvaa nähnyt, ei olisi kauheasti kiinnostanut nähdä niistä matkittua, huonompaa versiota. En kuitenkaan jättänyt, ja hyvä niin: Goyan aaveet olikin täysin erilainen. Omassa sarjassaan hyvinkin mielenkiintoinen.

Goyan aaveet kertoo inkvisition hallitsemasta Espanjasta, jossa papisto saa tekopyhyydessään tehdä mitä haluaa, vangita kenet haluaa ja pakottaa ihmiset tunnustamaan mitä haluaa kidustusta käyttäen. Heidän uhrikseen joutuu Francisco De Goyan (Stellan Skarsgård) nuori malli Ines (Natalie Portman), ja hänet heitetään virumaan tyrmään määräämättömäksi ajaksi.

Napoleonin valta Ranskassa kasvaa, ja lopulta Ranskan suuri vallankumous etenee muuallekin Eurooppaan - Espanjaan muiden mukana. Inkvisitio suistetaan vallasta, ja sen karkottama veli Lorenzo (Javier Barden), Goyan vanha tuttu muotokuvasessioista, nousee korkeaan arvoasemaan. Ja kappas, 15 vuotta onkin mennyt. (Olin kyllä hieman pihalla vähän aikaa, että mitä missä milloin?! Joku pieni vuosiluku kuvan alareunassa olisi voinut selventää, kun yhtäkkiä pompataan 15 vuotta eteenpäin.)

Inkvisition vangit vapautetaan ja Ines totta kai. Ja huh huh, kun Natalie Portmanistakin on saatu ruma sopivalla maskeerauksella! Ines on kärsinyt vankilan kauhut (irstaat munkit) ja on vakuuttunut siitä, että hänellä on lapsi. Loppuleffa keskittyykin siihen, kun Goya yrittää auttaa Inestä löytämään tyttärensä.

Tiettyä historiantunnin opetusvideomaisuutta elokuvasta löytyy, mutta minua se ei ainakaan haittaa - monet historian opetusvideoista kun ovat hyviä ;D - ja se luo realistiset puitteet muuttuvalle yhteiskunnalla ja sen lomaan kudotulle tarinalle. Itse Goya jää valitettavasti täysin sivuhenkilöksi, ja pakko myöntää, etteivät hänen "kiihkeät" ponnistelunsa Ineksen auttamiseksi ole kovin uskottavia.

Pääosissa loistavat ehdottomasti takinkääntäjä-munkki Javier Barden ja kaksois-, melkein kolmoisrooliakin näyttelevä Natalie Portman. Aluksi en meinannut saada karistettua hänestä V niin kuin verikoston leimaa, mutta äkkiähän se hävisi Portmanin erinomaisten näyttelijäntaitojen avulla. Javier Barden on roolissaan hyvinkin vakuuttava, veli Lorenzo hahmona tosin hivenen häilyvä.

Goyan taide ei ole niin esillä elokuvassa kuin esimerkiksi Frida Kahlon taide Fridassa, mutta ei Goyan aaveet oikeastaan etupäässä kerrokaan Goyasta. Hänet olisi jopa voitu jättää kokonaan pois, eikä elokuva siitä olisi paljon kärsinyt.

Elokuvan alku junnaa hieman paikallaan, keskiosa on erinomainen ja kiinnostava, mutta lopussa taas hieman jämähdetään paikoilleen. Loppu itsessään oli hieman hätäisen oloinen, ja olisin todellakin tahtonut nähdä kaksi Natalie Portmania samassa kuvassa!