sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Rakkautta&Anarkiaa: The Dust of Time

Se, mikä tässä elokuvassa erityisesti kiinnosti, oli sekavahko kuvaus R&A:n sivuilla. No, tämä valikoitui toiseksi R&A -leffoista, jotka kävimme äitini kanssa katsomassa, perjantai-illan näytöksessä oltiin. Sen jälkeen olo oli kieltämättä HYVIN, HYVIN sekava.

Juonesta (?) minulla ei ole vieläkään minkäänlaista käsitystä (tai ainakaan mitään selitettävissä olevaa). Elokuvan kulkukin oli sellaista, että kun salissa istuessani mietin, paljonkohan elokuvaa mahtoi olla jäljellä, en osannut arvioida mitään - elokuva olisi voinut jatkua ihan kuinka kauan vain tai sitten loppua heti. Vähän päälle kaksi tuntia tuntui todella pitkältä ajalta, ja The Dust of Time tuntui kattavan asiaa ainakin kolmen elokuvan verran, ehkä enemmänkin.

En osaa edes kertoa, mitä mieltä elokuvasta olen! En tiedä, pidinkö siitä vai enkö, oliko se todella tylsä vai hyvin mielenkiintoinen, haluanko nähdä sen uudestaan vai jätänkö suosiolla tähän kertaan. En tiedä, suosittelisinko sitä kenellekään, vai enkö... no, ehkä suosittelen, jos joku muukin päätyy katsomaan tämän, niin haluan todellakin kuulla lisää ajatuksia The Dust of Timesta!

Visuaalisesti The Dust of Time pitää sisällään kohtauksia laidasta laitaan. Jotkut kuvat todellakin vaikuttavat hienoudellaan, toiset kohdat voisivat olla ihan mistä tahansa elokuvasta ja menevät täysin ohi. Ajassa hypitään niin yllättäen ja koko ajan, että mukana on hyvin vaikea pysyä.



Elokuvan yksi visuaalisesti hienoimmista kohtauksista. Kuva Rakkautta ja Anarkiaa -sivuilta.

Elokuvan ensimmäiset sanat "Nothing ends. Nothing ever ends." kuvaavat hyvin koko elokuvakokemusta. Ajatuksia jäi mieleen paljon, vaikka mitään järkevää kerrottavaa ei ainakaan minulle välittynyt. Olen vieläkin ihan pihalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti