Ostinpa tällaisen kirppikseltä, kun halvalla sai, enkä odottanutkaan saavani mitään supermahtavia, aivoja kuluttavia yllätyskäänteitä. Ei 88 minuuttia niitä tarjonnutkaan.
Jack Gramm (Al Pacino), FBI:n psykiatri, oli yhdeksän vuotta sitten vaikuttamassa psykopaatti Jon Fosterin kuolemantuomioon. Nyt tuomion täytäntöönpano on käsillä, mutta yllättäen (!!!) Fosterin murhien kaltaisia murhia alkaa jälleen tapahtua, ja se saa aikaan kohua siitä, onko FBI napannutkaan oikean miehen. Gramm saa puhelun, jossa hänellä kerrotaan olevan 88 minuuttia elinaikaa jäljellä, ja se käynnistää kilpajuoksun aikaa vastaan.
Juoni vaikuttaa jopa melkein mielenkiintoiselta, mutta elokuvan ote höltyy jo parinkymmenen ensimmäisen minuutin kuluessa. Alussa edes jonkinnäköistä trillerin tunnelmaa oli saatu mukaan, mutta sen rippeetkin karisevat loppua kohti - "pelottava" musiikki ja "painostava" tunnelma eivät enää hätkäytä, kulman takana saattaa olla murhaaja, kanssasi saattaa olla murhaaja, mutta mitä sitten? 88 minuuttia on harvinaisen epätodentuntuinen elokuva.
Dramaattisia takautumia (olen varmaan ilmoittanut olevani takautumien ystävä; tässä ne eivät todellakaan toimineet) saa katsella aivan liikaa ja mielenkiinto niihin menee. Juoni on suht huteralla pohjalla Pacinon leikkiessä sankaria epäonnistuneissa toimintakohtauksissa. En yhtään ihmettele, että elokuva aikoinaan skippasi Suomessa teatterit ja tuli suoraan dvd:lle.
Kerranhan 88 minuuttia katsoo, mutta tuskin se toiste minun ruudulleni eksyy, vaikka hyllyssä nyt onkin. Loppukin meni hiukan ohi - itse aloin pohtimaan, josko siinä sittenkin olisi ollut takana jonkinlaista päälaelle kääntymistä tai The Prestigen (hah, siihen voi verrata kaikkia elokuvia) kaltaista huijausta, mutta mielikuvitukseni luultavasti kapinoi vain tylsyyttä vastaan. Harmi.
Ei 88 minuuttia mikään aivan epätoivoinen tapaus ole, mutta alle keskitason kuitenkin. Kunnon trilleitä täst edes minulle, kiitos! Saa suositella, jos tietää vinkata jonkun lupaavan tapauksen :) Alkaa olla ikävä elokuvia, jotka oikeasti huijaavat katsojaansa.
-
Pahoittelen taas vaihteeksi hirveää taukoa postauksissa, mutta yritän tsempata - jos elokuvista ei saa aikaiseksi kirjoittaa heti, se tuppaa jäämään, kun katsoo päälle lisää elokuvia. Monelle hyvälle leffalle olen ehtinyt tehdä vääryyttää viime aikoina, kun en ole kirjoittanut niistä. Nyt marraskuussa tahti saattaa edelleen olla heikohko NaNoWriMon takia, mutta yritän kuitenkin jotain raapustella senkin aikana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti